Mitä sanoisit asteikolla 1-10 kuinka toimiva on oma parisuhteesi keskimäärin? Oletko siihen tyytyväinen vai haluaisitko sen olevan toimivampi? Mitä asian eteen voisit tehdä?
On inhimillistä, että usein nähdään kehittymiskohteita toisessa ihmisessä. Oma toiminta saattaa olla myös kehittämistä vailla, mutta toisen piirteet nähdään pahempina. Koetaan, että itseni on hyväksyttyä toimia näin koska toinenkin on niin hankala. Ristiriitoja tulee pienistä asioista ja välillä suuremmista, toistetaan samaa kaavaa eikä saada enää rakentavaa puheyhteyttä toiseen.
Paljon kuulen ja näen sitä, että toinen osapuoli parisuhteesta osoittaa suuttumista tai muutoin mieltään toiselle, vaikka tällä toisella ei olisi asiaan mitään yhteyttä. Tunnistan itsekin sortuneeni tällaiseen käytökseen. Toinen on voinut olla harmissaan esimerkiksi työpäivästä, jostain ihmissuhdekonfliktista, väsymyksestä tai vaikkapa on ihan vain nälissään. Temperamenttisempi osapuoli osoittaa tällaisista asioista yleensä mieltä sille lähimmälle eli omalle puolisolleen, jolta odottaa ehkä lohdutusta tai ymmärrystä. Mutta mitä jos molemmilla on ollut huono päivä? Silloin tulee herkästi riitoja turhista asioista ja asiat monimutkaistuvat entisestään. Tulee ehkä sanottua toiselle jotain ikävää, johon palataan myöhemminkin. Puolisoa saatetaan haukkua ystäville ja saadaan sieltä yksipuolista tukea toisen hankalien piirteiden vahvistumiseen ja epätoivoon kehityksen suhteen. Parisuhde alkaa tuntua olevan umpikujassa.
Itse ajattelin ensinnäkin niin, että vastuu omista tunteista ja niihin reagoimisesta on jokaisella itsellään. On kypsymätöntä siirtää vastuu omien tunteiden muuttamisesta toiselle ihmiselle varsinkaan, jos itse ei yritä asialle tehdä samalla jotain. Tärkeää olisi tunnistaa ensinnäkin syy sille, miksi tuntee mitä tuntee. Sen jälkeen voidaan realisoida tilanne, että liittyykö se mitenkään omaan puolisoon. Nälkäkiukussa tulisi ymmärtää syödä eikä äksyillä toiselle. Puolisot saattavat tietysti tuntea toisensa sen verran hyvin, että toinen osaa huomauttaa syömisestä. Väsymyskiukkua voi olla vaikeampaa tunnistaa ja puolison kanssa tulevat normaalit pienet konfliktit saavat suuremmat mittasuhteet. Yhdessä väsyneet eivät välttämättä ymmärrä omaa väsymystään eivätkä myöskään pysty näkemään väsymystä toisessa. Väsymyksen merkit saattaa huomata liian myöhään, jolloin puolison kanssa on voinut tulla jo monia turhia riitoja. Töissä tai muualla tulevien konfliktien harmitukset tulisi ymmärtää voida käsitellä siellä missä niille voi jotain tehdä. Toiselle on tärkeää ilmaista se, jos töissä on hankala tilanne tai on jotain muuta murhetta. Silloin puoliso osaa paremmin tukea ja antaa paremmin myös tilaa olla rauhassa.
Parisuhteessa olisi tärkeää puhua siitä, että minkälaisia vuorovaikutustapoja kummallakin on ollut lapsuudessaan. Sieltä ne yleensä on malliopittu ja niitä yritetään parisuhteessa yhteensovittaa. Sama asia on lastenkasvatuksessa. On asioita, mitä haluaa jatkaa itse aikuisena ja niitä, joista pyrkii oppimaan pois. Onko toisen lapsuudenperheessä kommunikoitu paljon vai onko se ollut kovin puutteellista? Onko siellä välitetty missä toiset menevät vai jokainen touhunnut omiaan? Minkälainen tapa lapsuudenkodissa on ollut riidellä; huutoa vai mököttämistä? Miten hankalia tilanteita on opeteltu ratkaisemaan; puhumalla, lähtemällä pois, lakaisemalla asiat maton alle vai juomalla? Minkälaiset roolit vanhemmilla oli; vanhanaikaiset mies tekee miesten työt ja nainen naisten työt vai jotain aivan muuta? Näitä asioita ensin itse miettimällä ja sitten yhdessä puhumalla saadaan ymmärrystä siihen miten halutaan oma parisuhde hoitaa. Siinä tulee olla yhteinen tahto kehittyä ja tukea toinen toistaan. Samanlaisia keskusteluja saattaa olla järkevä käydä aiemmista parisuhteista, koska nekin muokkaavat ihmistä.
Hyvin erilaisilla persoonilla ja temperamenteilla saattaa tulla enemmän yhteenottoja. Toisessa voi ärsyttää laiskuus tai jatkuva meneminen ja touhuaminen, sanallinen lahjakkuus tai passiivinen vetäytyminen, oman ajan priorisointi yhteisen ajan kustannuksella tai jatkuva kotona nysvääminen toiselta samaa odottaen, etuajassa valmiina oleminen tai myöhästely, jatkuva läheisyyden hakeminen tai liiallinen etäisyys, negatiivisuus kaikkeen tai yltiöpositiivisuus, haluttomuus tutustua toisen kavereihin ja sukuun tai tuppautuminen joka paikkaan mukaan. On monenlaisia piirteitä, mitkä voivat ärsyttää toista jossain vaiheessa. Joskus tilanne saattaa mennä niinkin kurjaksi, että toisessa ei enää näe mitään muuta kuin ärsyttäviä piirteitä. Silloin on toisaalta hyvä miettiä sitäkin, että miten paljon itse on vaikuttanut asioiden ajautumista tähän pisteeseen ja onko mahdollista auttaa toista pääsemään suhdetta hankaloittavista piirteistä pois. Toinen tulisi lähtökohtaisesti hyväksyä sellaisena kuin hän on, mutta jos jokin asia hiertää niin siitä tulisi puhua. Puhuminen on avain moneen asiaan. Kukaan ei ole toisen ajatustenlukija, vaikka olisikin tuntenut hänet pitkään.
Myös elekieli on suuri tekijä parisuhteessa. Ei riitä, että sanoo toiselle kuuntelevansa jos tekee kuitenkin samalla jotain muuta eikä keskity toisen asiaan. Ajan myötä parisuhteessa opitaan tuntemaan toista sen verran hyvin, että tiedetään milloin sanat eivät ole tosia vaan elekieli paljastaa jotain muuta.
Ristiriitatilanteista eteenpäin voidaan päästä vain yhdessä. Toista voidaan tukea ja kummallakin on vastuu rakentavan kommunikaation ylläpitämisestä. Parisuhteissa haetaan usein tasapainoa molempien toiveille ja se vaatii kompromisseja. Parisuhteessa ehdottomuus ei johda mihinkään, koska siinä ollaan kuitenkin omasta vapaasta tahdosta. Parisuhteessa tulisi muistaa, että on valinnut olla toisen kanssa jokaisena päivänä joka eletään. Asiat voivat muuttua radikaalisti, joten toista ei kannata pitää itsestään selvyytenä. Parisuhde vaatii työtä molemmilta ja sitä, että muistutetaan hankalina hetkinä yhteisestä tahdosta ja matkasta elämässä.
Joskus parisuhteessa tullaan pattitilanteeseen, jolloin on liian hankalia asioita ratkaistavana keskenään eikä kommunikaatio välttämättä toimi. Silloin on syytä ottaa happea ja antaa tilaa kummallekin. Jos mikään ei toimi ja jommalla kummalla alkaa olla niin paha olo suhteessa, niin silloin on hyvä ottaa yhteys ammattilaiseen. Kunnilla on erilaisia palveluita pariskuntien keskusteluavulle. Lisäksi ratkaisukeskeinen lyhytterapia voi olla toimivaa. Ammattilaisavun pyytäminen on vastuullisuutta ja tärkeä osoitus parisuhteen elvyttämishalulle.
"Et koskaan tule muuttamaan elämääsi, ellet muuta jotain mitä teet päivittäin."
Kommentit
Lähetä kommentti