Suomi on tunnettu ahkerana työläisten maana. Yleisellä tasolla ajateltuna on normaalia päätyä nuorena jonkin koulutuksen kautta työelämään. Työelämää saattaa pätkiä lisäkoulutukset, työlomat, virkavapaat, vanhempainlomat jne. Irtisanomisia on ollut viime vuosina myös paljon. Työelämässä vain muutos on pysyvää. Vanhempi työväestö on joutunut kamppailemaan nuorempien mukana kehityksessä ja ottamaan haltuun tietotekniikkaa. Jokaisen perhepiiri luo tietynlaisen kuvan työssäkäymisestä ja sen myötä rakennamme oman näkemyksen asiasta. Parasta olisi ottaa oppia omien vanhempien virheistä ja tehdä omalla kohdalla asiat paremmin. Esimerkiksi työttömyys tietyillä aloilla kannattaa ottaa huomioon, kun lähtee itse kouluttautumaan. Myös yrittäjäperheessä lapset voivat sen kokemuksen myötä lähteä joko samalle tai eri tielle. Jokaisen persoonan piirteet vaikuttavat näihin päätöksiin. Tärkeintä on kuitenkin yrittäminen. Paikoilleen jääminen on valinta myös, joka tekee passiiviseksi ja saatamme silloin tyytyä kovin vähään.
Olen sosiaalialan työntekijänä huomannut miten nykyään nuorisolla on välillä hankaluutta löytää omaa paikkaansa ammatillisesta koulutuksesta, saati sitten sen jälkeen työelämästä. Nykyään koulutuksiin pääseminen on rajua taistelua, koska hakijoita on todella paljon ja paikkoja on vähän. Paikkoja toki täytyy olla sen verran, mitä työelämä vetää. Jotkut alat ovat ylityöllistettyjä, jolloin osa koulutuksen käyneistä päätyy ikävä kyllä kortistoon ja osa tekee pätkätöitä. Harvoilla on vakituiset paikat. Toiset alat ovat taas riippuvaisia maailman markkinoista ja siitä kannattaako Suomen kokoisessa maassa olla sen alan tehtaita. Jollakin alalla on puolestaan huutava työvoimapula ja nykyiset työntekijät palavat loppuun työmäärän ollessa kohtuuton. Töitä hakiessa yleisen tason vitsinä tunnetaan se, että ikää ei saisi olla paljon, mutta työkokemusta juuri siltä alalta tulisi olla kohtuuttoman paljon. Sitten helpottaa, kun jalkansa saa työelämässä oven väliin.
Työssäkäyvillä työ määrittelee melko paljon omaa identiteettiä. Päivästä kuluu keskimäärin 8h töissä olemiseen, jonka jälkeen jää noin 8h vapaa-aikaan ja 8h nukkumiseen. Työkavereita ja asiakkaita nähdään enemmän kuin omia vapaa-ajan ystäviä ja perhettä. Työn tulisi olla siinä määrin viihdyttävää, että sitä jaksaa tehdä liiaksi uupumatta ja sinne olisi pääsääntöisesti mukava mennä. Työ voi olla toiselle kutsumus ja toiselle pakkopulla. Toisille työ on vain työtä, sinne mennään rahan takia ja kun jotain nyt täytyy tehdä. Joskus tämä pakkopullalta tuntuva työ voi saada aikaan sen, että lähtee opiskelemaan tai vaihtaa työpaikkaa. Jotkut ovat sinut oman tilanteensa kanssa ja kokevat esimerkiksi turvallisuutta työllistävällä alalla, vaikkei se täysin oma juttu olisikaan. Toisille työ voi olla juuri sitä unelmaa, mistä nauttii ja mitä voi jopa tehdä enemmän kuin sen 8h päivittäin. Työssäkäyvälle työpaikka toimii yhteenkuuluvuuden tunteena jonnekin. On tärkeää olla osa jotain olennaista ja hyödyllistä. On tärkeää saada arkeen rutiinia. Työssäkäyvällä lomalta töihinpaluun olisi parhainta tuntua siltä, että on kiva saada takaisin arkinen rytmi ja merkityksellisyys. Loma on lomaa ja sinänsä nautintoa, mutta aikansa kutakin.
Työn ohella vapaa-aika on tärkeää. Toisille se on hengähdystä työstä, kun taas toiset paahtavat samaa rataa vielä senkin ajan ennenkuin menevät nukkumaan. Vapaa-ajan tulisi tukea työtä, oli työ sitten mukavaa tai pakkopullaa. Vapaa-ajalla jokaisen tulisi saada tehdä itselleen mukavia asioita välttämättömien velvollisuuksien (kuten kodin siisteys ja ruuanlaitto) ohella. Vapaa-aika määrittelee identiteetistä helposti sen toisen puolen. Vapaa-ajan laadukkuutta voi miettiä sen kautta, että mitä tekisit jos olisit työtön tai eläkkeellä? Hiljattain on mediassa myös puhuttu siitä, miten ihmetellään nuorten työssäkäyvien loppuun palamista jo niin aikaisessa vaiheessa. Usein siihen liittyy täyteen ahdettu vapaa-aika, jolloin koko elämä menee yhdeksi suorittamiseksi. Jokaisen tulisi muistuttaa itseään siitä, että ei ole mikään kiire tehdä montaa asiaa samaan aikaan vaan aina tulisi varata aikaa myös olemiselle ja levolle. Aktiivinen ihminen on tokikin kiinnostunut hyvin monesta asiasta, mutta innostus kaatuu lopulta omaan nilkkaan jos sitä ei osaa riittävästi säädellä. Kynttilää ei kannata tietoisesti polttaa molemmista päistä.
Oikeastaan se on ihan sama miten työsi määrittelee sinua, kunhan voit herätä joka aamu tietäen päämääräsi ja tarkoituksesi, mutta myös nukahtaa joka ilta unelmoiden jostakin. Unelmoinnissa tärkeää on se, että voi vain unelmoida asioista mitä ei välttämättä voi edes saavuttaa. Tärkeintä kaikessa on matka ja se mitä joka päivä tekee. Tärkeää on olla sinut omien tekemisten ja tarkoitusten kanssa. Olla tyytyväinen siihen mitä on.
Kommentit
Lähetä kommentti