Nyt ollaan jo edetty pimenevää vuodenaikaa eteenpäin, mutta vielä on kesää jäljellä ja mahdollisesti vasta alkamassa. Monen mieli on ollut huonon kesän äärellä synkkä. Säälle emme voi mitään, joten mitä jos siitä huolimatta etsisi jotain valon aiheita omasta elämästä? Aina ei tarvitse olla positiivinenkaan, mutta jatkuva synkistely kaivaa vain omaa kuoppaa. Sarkasmi ja realismi on niitä lajeja, jolila jaksaa ankeasta säästäkin nauttia edes vähän. Oma valonaiheeni onkin huumori ja nimenomaan tuo sarkastisuus. Parasta on, kun ympärillä on edes muutama ihminen joihin oma sarkasmi uppoaa ja joilta saa vastavuoroisesti sarkastisuutta takaisin.
Tähän astisen kesän paras puoli on ollut ehdottomasti se, että ei ole tarvinnut miettiä ikuisuusaihetta "olenko kesäkunnossa" 😄
Kaikilla meillä on oma lempivuodenaika ja itselläni se on syksy. Syksyssä parasta on luonnossa esiintulevat värit, vaikkakin se tarkoittaa luonnon kuolemista ja valmistautumista talvea varten. Pidän enemmän vähän viileämmästä säästä ja siitä, miten voi istua sadesäällä sisällä ja sytyttää kynttilät palamaan. Liian hyvässä olotilassa ei voi ollakaan, joka tarkoittaisi omalla kohdallani ikuista syksyä. Tämä pätee muunkin elämän kohdalla. Jos on liian tyytyväinen olotila jatkuvasti niin sitä ei osaa arvostaa riittävästi. Elämässä on muutenkin paljon asioita, mihin emme voi vaikuttaa aivan kuten nyt tämä sää. Oma onnellisuus lähtee sisältä käsin ja vaatii usein asennetta. Pyri olemaan mahdollisimman usein onnellinen tässä ja nyt. Älä odottele omien mielikuviesi toteutuvan ja jonkin ulkoisen tekijän muuttavan onnellisuuttasi paremmaksi. Ulkoiset tekijät ovat positiivisia lisiä onnellisuudelle. Ratkaiseva askel onnelle olet sinä itse.
Onnellisuuden hetkiä tulevalle viikolle!
Kommentit
Lähetä kommentti