Ratkaisun askel

Jokainen meistä muuttuu iän ja ajan myötä. Me saamme elämässämme erilaisia kokemuksia, jotka vaikuttavat meidän ajatuksiin ja asenteisiin. Työ muokkaa meitä, samoin ihmiset ympärillämme ja meille tapahtuvat asiat. Meillä on oma pohjamme lapsuuden kodistamme, jonka päälle kehitymme oman itsenäisen elämän kautta. Tämä kehitys ja muutos voi vaikuttaa ihmissuhteisiin. Osa kavereista saattaa jäädä jossain vaiheessa pois elämästämme ja tilalle tulee uusia ihmissuhteita. Sitä joutuu tasapainottelemaan omien tarpeiden, muiden toiveiden ja tarpeiden sekä yleisen hyväksyttävyyden ristitulessa. Muistan, miten omituiselta tuntui päästää jostain kaverista irti ensimmäisiä kertoja. Mietin, että onko tämä nyt oikein vai pitäisikö minun pitää kovemmin meidän välisestä suhteesta kiinni. Oma hyvinvointi on kuitenkin ajan myötä korostunut ja ihmissuhteista kiinnipitämiseen vaikuttaa paljonkin se, että onko se vastavuoroista. Vastavuoroinen ihmissuhde on tärkeää pidemmällä aikavälillä. Samantien ei t

Pysähtymisen voima. Pysähtyminen on taito, jota tarvitaan nykyaikana yhä enemmän. Arjen pyöriessä saattaa viikot vain hurahtaa ohi ja jossain vaiheessa alkaa ahdistamaan ajatus siitä, että elämä menee liian nopeasti ohi. Onko loma ainoa paikka milloin voi pysähtyä vai onko sekin suorittamista? Olisiko arjen tohinassakin mahdollisuus pysähtyä? Kännykän käyttö ja sosiaalinen media vaikuttavat pysähtymisen irvikuvalta. Somessa on kuitenkin se hyvä puoli pysähtymiselle, että voi ottaa tilannekuvia ja ikuistaa ne muiden nähtäville. Itse tykkään seurata esimerkiksi instagramissa sellaisia henkilöitä, jotka ottavat kauniita kuvia itseäni kiinnostavista asioista. Ne tuovat hyvää mieltä ja saa inspiroitumaan.  Pysähtymisen ei tarvitse olla kuin hetki, johon voi myös myöhemmin palata. Hetki voi olla näkymä kotoa, ympäristöstä, työmatkalta tai vaikka kuva kauniista ateriasta. Kännykkä on monilla kädessä jatkuvasti, joten sitä voisi hyödyntää myös omaan voimaantumiseen ottamalla kuvan arjesta

Terrorismin rantautuminen Suomeen. Epäuskoista. Epärealistista. Turvattomuutta. Pelkoa. Idylli särkyi. Monelle viime päivät ovat olleet järkyttäviä, vaikka ei ole ollut edes tapahtumapaikalla Turussa. Media on tiedottanut tiiviisti tapahtumista ja sosiaalinen media on jauhanut omaa myllyään siinä rinnalla. Omaksi suojaksi on jossain kohtaa hyvä laittaa pieni mediatauko ja ohittaa tietynlaiset otsikot ja kommentit. Se voi olla vaikeaa, koska voi tuntua hyvältä seurata jotta tietää missä mennään ja että onko akuutti vaara varmasti jo ohi. Omasta näkökulmasta media uutisoi yllättävän hyvin asiasta ja toi myös esiin tapahtuneen sankarit, joista osa oli ei-kantasuomalaisia. Tämä nosti osaltaan neutraalisuutta sille, ettei vihapuhe tässä kohtaa ole ainoa miten asiaa voidaan ratkoa somessa. Teko oli julma ja järjetön, kohdistuen erityisesti heikompiin kohteisiin eli naisiin. Toiveeksi jää varmasti meille jokaiselle, että tällaisesta opitaan tulevaisuutta varten, jotta vastaavia tilanteit

Tuleeko välillä taottua päätä seinään? Elämä potkii päähän? Onko liian paljon epäonnistumisen päiviä? Kuulostaa ihan tutulta. Joskus tuntuu siltä, että ei voisi huonomminkaan mennä. Tai toki voisi, mutta sitä huonompaa vaihtoehtoa ei halua miettiäkään. Kavereilla ja muilla tutuilla menee aina vähän paremmin, toisilla suorastaan loistavasti. Ei tunnu elämä heitä potkivan päähän samaan tapaan. Itsesäälin kautta lähdetään taas uuteen nousuun, laitetaan leuka rintaan ja mennään kohti uusia pettymyksiä. Mitä sitten asialle voisi tehdä? Avaimet löytyy vain ja ainoastaan itseltä, vaikka se ei aina siltä tunnukaan. Monet asiat voivat riippua ympäristöstä tai muista tekijöistä. Kuitenkin asenne niihin on itse muodostettava ja se joko auttaa paremmin eteenpäin tai pitää katkerana. Tee sitä mikä toimii. Keskity siihen toden teolla. Voit vaikka yllättyä kuinka tehokasta näinkin yksinkertainen asia voi olla. Jos ainainen pään hakkaaminen seinään ja pettymysten odottaminen on oma toiminta

Onko elämä kiireistä? Joko loma ja vapaapäivät meni? Taasko olen vuoden vanhempi? Hektinen oravanpyörässä eläminen on tänä päivänä jokaisen riesa - olit sitten työtön tai töissä, opiskelet, olet lapsi tai aikuinen. Elämälle on aika pitkälle laaditut selkeät odotukset. Peruskoulu tulisi käydä loppuun ja sen jälkeen pääsee hakeutumaan itseä kiinnostavalle alalle opiskelemaan ammattia. Sitten tulisi työllistää itsensä ja jos putoaa kelkasta siinä kohtaa, niin kyllä paperihommat pitää työttömänkin kiireisenä. Mutta mitä sitten muuta? Polut voivat kulkea parisuhteisiin, perheenlisäyksiin, avioeroihin, ikisinkkuuteen, matkusteluun, muuttoon toiselle paikkakunnalle, vapaaehtoistoimintaan, biletykseen, omien vanhempien hoitamiseen, kaverista huolehtimiseen, läheisen menettämiseen, tapaturmaan... Elämänpolut ovat jokaisella erilaisia, mutta monia yhdistää kuitenkin samanlainen oravanpyörän tunne jossain vaiheessa. Kun saat itsesi kiinni tyytymättömänä ja hengästyneenä elämänmenoon,