Levon merkityksestä ei turhaan puhuta tänä päivänä. Kiireisyys on monen tavaramerkki ja elämä ei tunnu elämisen arvoiselta, jos ei ole kiire. Arki mennään sumussa ja viikonloppuna ladataan akkuja, jotta jaksetaan taas painaa seuraava arkiviikko. Viikonlopun lepohetki voi olla myös liian ohjelmantäyteistä, koska arkeen ei sovi monesti kaikkea sitä haluamaansa vapaa-aikaa. Joskus olisi kuitenkin järkevää suunnitella pakolliset lepohetket kalenteriin, jotta muistaa ja ymmärtää ne toteuttaa. Lepohetkestä tulee mieleen päiväunet, jotka voivat jollakin venyä pariksi-kolmeksi tunniksi. Sitten taas voi harmittaa, kun niin paljon meni illasta tai viikonlopusta sivu suun. Lepohetki voi olla muutakin ja jokaiselle sen merkitys on yksilöllinen. Lepohetken kuuluisi tuntua joka tapauksessa akkujen lataamiselta. Silloin ei tarvitse tehdä mitään merkityksellistä. Se voi olla kahvin juomista tv:tä katsellen tai musiikkia kuunnellen. Se voi olla pötköttelyhetki sängyssä ilman nukahtamista. Se voi
Jonain päivänä mieli voi olla jo valmiiksi synkkä. Olet nukkunut huonosti, nouset vasemmalla jalalla ja monet päivän aikana tapahtuvat asiat tuntuvat menevän pieleen. Se on onneksi vain tämä päivä, huomisesta toivot parempaa. Mitä jos huonot päivät jatkuvat? Tai jos yhtenä huonona päivänä sattuu asiat menevään niin solmuun, että niiden ratkomista riittää muinakin päivinä? Entä jos kohtaat ensimmäistä kertaa jonkun ihmisen tällaisena päivänä ja hänelle jää tietynlainen mielikuva sinusta? Mitä tapahtuu kun kohtaat toisen samanlaisen "huonon päivän uhrin"? Onko mielialaan ja omiin tunteisiin mahdollista vaikuttaa? Onpa hyvinkin, mutta se vaatii usein enemmän itseltä kuin mitä jaksaa tehdä sen eteen. Mitä sallit, se jatkuu. Mitäpä jos päättäisitkin laittaa huonolle päivälle tai vihan tunteelle stopin? Annatko itsesi ärsyyntyä eteesi tulevista asioista? Jokainen vihaisena vietetty aika on poissa tasapainoisesta mielenrauhastamme. Oletko halukas tuhlaamaan aikaasi vihaisena