Jokainen meistä muuttuu iän ja ajan myötä. Me saamme elämässämme erilaisia kokemuksia, jotka vaikuttavat meidän ajatuksiin ja asenteisiin. Työ muokkaa meitä, samoin ihmiset ympärillämme ja meille tapahtuvat asiat. Meillä on oma pohjamme lapsuuden kodistamme, jonka päälle kehitymme oman itsenäisen elämän kautta. Tämä kehitys ja muutos voi vaikuttaa ihmissuhteisiin. Osa kavereista saattaa jäädä jossain vaiheessa pois elämästämme ja tilalle tulee uusia ihmissuhteita. Sitä joutuu tasapainottelemaan omien tarpeiden, muiden toiveiden ja tarpeiden sekä yleisen hyväksyttävyyden ristitulessa.
Muistan, miten omituiselta tuntui päästää jostain kaverista irti ensimmäisiä kertoja. Mietin, että onko tämä nyt oikein vai pitäisikö minun pitää kovemmin meidän välisestä suhteesta kiinni. Oma hyvinvointi on kuitenkin ajan myötä korostunut ja ihmissuhteista kiinnipitämiseen vaikuttaa paljonkin se, että onko se vastavuoroista. Vastavuoroinen ihmissuhde on tärkeää pidemmällä aikavälillä. Samantien ei tarvitse tehdä toiselle vastapalvelusta tai olla heti yhteydessä tapaamisesta. Toiseen henkilöön tulisi voida luottaa siinä, että hän on olemassa vaikka yhteydenpito olisi välillä harvempaa. Tärkeintä ihmissuhteissa on kommunikointi. Kummankin tulisi voida kysyä, jos jokin asia on jäänyt epäselväksi. Toiselta tulisi uskaltaa kysyä ja varmistaa, onko toinen pahoittanut mielensä jostain tai onko kaikki hyvin, jos yhteydenpito on jäänyt vähemmälle.
Vahingolliset ihmissuhteet ovat toinen asia. Jos itselle tulee toisen toiminnasta tai sanomisista liiaksi pahaa mieltä tai kaverisuhde vie liikaa voimia, sitä tulisi miettiä onko se sen arvoista. Kavereiden kanssa tilanteet voivat muuttua ja toinen tukee välillä enemmän toista ja jossain vaiheessa on toisen vuoro tukea ja auttaa. Tukemisella ja auttamisella on kuitenkin rajansa ja sitä ei kukaan muu pysty määrittelemään kuin sinä itse. Jonkun kanssa tilanteesta puhuminen voi avata omia silmiä paremmin kuin se, että miettii asioita yksin omassa päässään.
Aikuisena ihmissuhteet ovat erilaisia kuin nuorempana. Tapaamisen luonne voi muuttua esimerkiksi juhlimisesta yhdessä kuntoiluun tai kahvitteluun. Toisaalta toisella voi olla erilainen elämäntilanne ja tapaamisen sisällön toiveet voivat olla eriävät. Tällöin molemmilta vaaditaan ymmärrystä ja joustoa toisen suhteen. On hyvä pohtia sitä, kenen kanssa voi toivomiaan tapaamisia toteuttaa ja minkälaisia ne voivat sitten olla sellaisen kanssa, joka toivoo jotain aivan muuta.
Ihmissuhteisiin panostaminen on jäänyt itsellä ainakin vähemmälle, kun arki koostuu töissä käymisestä, kodin siisteydestä huolehtimisesta, ruuanlaittamisesta ja kaupassa käymisestä sekä muista vapaa-ajan aktiviteeteista. Myös oman ajan vaaliminen on tärkeää. Tähän voi varmasti moni muukin samaistua.
Jos itseään ei ole hyväksynyt, on muidenkin vaikea asennoitua sinuun. Itsensä hyväksyminen näkyy ulospäin rentona olemisena ja muiden hyväksymisenä. Itsellä ei ole pakonomaista tarvetta arvostella jatkuvasti muita, vaan antaa muiden elää niinkuin haluavat. Se tietysti voi vaikuttaa siihen haluaako itse olla jonkun kanssa tekemisissä kovin paljon, jos elämäntapa tai arvot ja ajatukset eroavat merkittävästi. Itsensä hyväksyminen näkyy myös siinä, että uskaltaa pitää omia rajojaan suhteessa kavereihin ja muihin ihmisiin. Jos itse kaipaa enemmän omaa aikaa, sitä tulisi rohkeasti ottaa ja sanoa ei kavereiden tapaamisille. Välillä voi olla toisenlaisia aikoja, kun onkin tarvetta sosiaalisuudelle.
Muistilistana ihmissuhteisiin:
- olet arvokkaampi kuin jatkuva toisella sijalla oleminen tai ehkä-vastaukset
- älä oleta, kysy
- uskalla päästää irti, jos ihmissuhde kuormittaa enemmän kuin antaa
- muista panostaa itseesi, sen myötä jaksat antaa itsestäsi enemmän myös ihmissuhteissa
- auta ja tue toisia, kun jaksat ja pystyt
- pidä kiinni omista haaveista
- hyväksy itsesi
- tee asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi
- luota, että hyvät kaverit pysyvät vaikka ette pitäisi niin paljon yhteyttä
Kommentit
Lähetä kommentti