Siirry pääsisältöön

Pysähtymisen taito.


Pysähtymisen voima. Pysähtyminen on taito, jota tarvitaan nykyaikana yhä enemmän. Arjen pyöriessä saattaa viikot vain hurahtaa ohi ja jossain vaiheessa alkaa ahdistamaan ajatus siitä, että elämä menee liian nopeasti ohi. Onko loma ainoa paikka milloin voi pysähtyä vai onko sekin suorittamista? Olisiko arjen tohinassakin mahdollisuus pysähtyä?

Kännykän käyttö ja sosiaalinen media vaikuttavat pysähtymisen irvikuvalta. Somessa on kuitenkin se hyvä puoli pysähtymiselle, että voi ottaa tilannekuvia ja ikuistaa ne muiden nähtäville. Itse tykkään seurata esimerkiksi instagramissa sellaisia henkilöitä, jotka ottavat kauniita kuvia itseäni kiinnostavista asioista. Ne tuovat hyvää mieltä ja saa inspiroitumaan. Pysähtymisen ei tarvitse olla kuin hetki, johon voi myös myöhemmin palata. Hetki voi olla näkymä kotoa, ympäristöstä, työmatkalta tai vaikka kuva kauniista ateriasta. Kännykkä on monilla kädessä jatkuvasti, joten sitä voisi hyödyntää myös omaan voimaantumiseen ottamalla kuvan arjesta.

Pysähtyminen on sitä, että nostat hetkeksi katseesi ja näet ihan oikeasti mitä ympärilläsi on. Keskity yksityiskohtiin. Vuodenajat vaikuttavat moniin asioihin, joten arki muuttuu myös niiden mukaan. Pysähtymisen voi tehdä missä ja milloin tahansa, se vain täytyy tehdä tietoisesti. Se ei maksa mitään, mutta siitä voi saada enemmän kuin uskoisikaan. Pysähtymistä ei taatusti tarvitse katua.

Nyt on sunnuntai ja huomenna alkaa uusi viikko. Miten sinä ajattelit pysähtyä viikon aikana? Mitkä yksityiskohdat arjessasi antavat voimaa?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alku.

Ratkaisun askel -blogi lähtee liikkeelle tästä. Ensimmäinen askel. En usko, että kyse on harha-askeleesta, vaikka epävarmalta se tuntuukin. Villasukkia pidetään jalassa, kuten kuvasta näkyy. Onhan sentään #suomenkesä. Miksi olen sitten ottanut tällaisen askeleen? Olen miettinyt pitkään bloggariksi ryhtymistä ja ei siinä muuten pidemmälle edetä, jollei tehdä ratkaisevaa askelta. Työskentelen sosiaalialalla ja opiskelen vielä tulevan syksyn loppuun ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa. Tarkoituksena tässä blogissa on tuottaa ajatuksiani kirjoituksiksi elämästä ja ihmisyydestä, suhteista toisiin ihmisiin, ilmiöistä, yhteiskunnan rakenteista jne. Toivon blogin löytävät sellaiset ihmiset, jotka saavat jotain itselleen kirjoituksistani. Joskus niistä voi herätä ajatus samasta mielipiteestä, uudesta näkökulmasta tai vaikka ärsyyntymisestä. Kaikki se on sallittua. Palautetta otan vastaan mielelläni!

Toimiva parisuhde

Mitä sanoisit asteikolla 1-10 kuinka toimiva on oma parisuhteesi keskimäärin? Oletko siihen tyytyväinen vai haluaisitko sen olevan toimivampi? Mitä asian eteen voisit tehdä? On inhimillistä, että usein nähdään kehittymiskohteita toisessa ihmisessä. Oma toiminta saattaa olla myös kehittämistä vailla, mutta toisen piirteet nähdään pahempina. Koetaan, että itseni on hyväksyttyä toimia näin koska toinenkin on niin hankala. Ristiriitoja tulee pienistä asioista ja välillä suuremmista, toistetaan samaa kaavaa eikä saada enää rakentavaa puheyhteyttä toiseen. Paljon kuulen ja näen sitä, että toinen osapuoli parisuhteesta osoittaa suuttumista tai muutoin mieltään toiselle, vaikka tällä toisella ei olisi asiaan mitään yhteyttä. Tunnistan itsekin sortuneeni tällaiseen käytökseen. Toinen on voinut olla harmissaan esimerkiksi työpäivästä, jostain ihmissuhdekonfliktista, väsymyksestä tai vaikkapa on ihan vain nälissään. Temperamenttisempi osapuoli osoittaa tällaisista asioista yleensä mieltä s

Pienet positiiviset asiat

Tee tästä oma hyvän mielen vuotesi. On yllättävän helppoa vatvoa negatiivisia asioita ja puhua niistä muiden kanssa. Lopulta päädyt pyörimään yhtä negatiivisuuden kehää ja se ahdistaa. Kun yksi on negatiivinen, tarttuu se herkästi muihinkin ympärillä oleviin. Sitä ei välttämättä tunnista itse eikä muut tule siitä sanoneeksi. Jos negatiivisuus otetaan puheeksi yleisellä tasolla, niin sitä voi moni ajatella ettei se tietenkään kosketa itseä. Toisinaan negatiivisuus voi olla realismia, jos asiat eivät ole hyvin. Me myös käsitämme negatiivisuutta eri tavoin. Toiset ovat herkempiä negatiiviselle puheelle, kun taas toisia se ei kuormita. Jotkut näkevät aina huonoissa asioissa sen hyvänkin puolen, mutta toisia jää harmittamaan se negatiivinen osuus. Joskus voi olla negatiivisia asioita ympärillä, joista tulee tietoiseksi puhumalla niistä ja samalla saa myös jaettua omaa taakkaansa. Puhuminen jollekin auttaa peilaamaan negatiivisia asioita suhteessa itseensä ja saamaan niitä oikeisiin m