Terrorismin rantautuminen Suomeen. Epäuskoista. Epärealistista. Turvattomuutta. Pelkoa. Idylli särkyi.
Monelle viime päivät ovat olleet järkyttäviä, vaikka ei ole ollut edes tapahtumapaikalla Turussa. Media on tiedottanut tiiviisti tapahtumista ja sosiaalinen media on jauhanut omaa myllyään siinä rinnalla. Omaksi suojaksi on jossain kohtaa hyvä laittaa pieni mediatauko ja ohittaa tietynlaiset otsikot ja kommentit. Se voi olla vaikeaa, koska voi tuntua hyvältä seurata jotta tietää missä mennään ja että onko akuutti vaara varmasti jo ohi. Omasta näkökulmasta media uutisoi yllättävän hyvin asiasta ja toi myös esiin tapahtuneen sankarit, joista osa oli ei-kantasuomalaisia. Tämä nosti osaltaan neutraalisuutta sille, ettei vihapuhe tässä kohtaa ole ainoa miten asiaa voidaan ratkoa somessa. Teko oli julma ja järjetön, kohdistuen erityisesti heikompiin kohteisiin eli naisiin. Toiveeksi jää varmasti meille jokaiselle, että tällaisesta opitaan tulevaisuutta varten, jotta vastaavia tilanteita pystyttäisiin estämään ennalta paremmin.
Terroristisen teon tapahtuminen oli vain ajan kysymys, niin monet asiantuntijat ovat kertoneet. Olemmehan lukeneet ja kuulleet jo monista iskuista ympäri Eurooppaa, mutta kun se tulee oman maan rajojen sisälle on se epätodellista. Jotain peruuttamatonta on tapahtunut ja edessä tuntuu olevan epävarma ja pelottava tulevaisuus. Milloin itse joudun osalliseksi vastaavaan? Mitä tekisin, jos joutuisin sellaiseen tilanteeseen? Jäisikö siitä ikuiset traumat? Voisinko mitenkään suojella itseäni ja läheisiäni sellaiselta tapahtumalta?
Se, mitä voi tässä ja nyt tehdä, on elää normaalia arkea. Keskittyminen omaan elämään; opiskeluun, työhön, syömiseen ja lepoon on olennaista. Ne ovat peruspilareita, joilla ihminen jaksaa kohdata kriisejä ja selviytyä niistä. Se voi kuulostaa julmalta, koska olisi empaattisempaa miettiä uhreja ja heidän läheisiään. Mutta auttaako se itseäsi? Pystytkö pitämään itsesi psyykkisesti ja fyysisesti siinä kunnossa, että pääset tästä eteenpäin yhtä vahvana kuin jo olit? Oman elämän normaali eläminen ei myöskään ruoki terrorismia, vaan kitkee sitä hitaasti mutta vahvasti. Terrorismi elää sensaatioista, huomiosta, ihmisten traumatisoitumisesta ja pelon ilmapiiristä. Uskalla olla rohkea ja älä anna periksi pelolle. Kyllä elämä kantaa. Muista mitä hyvää on ympärilläsi. Mistä nautit ja mistä voit olla kiitollinen? Mitä omia tavoitteita ja unelmia sinulla on?
Jos kuitenkin tuntuu siltä, että nämä asiat jäävät liiaksi vaivaamaan mieltäsi, älä epäröi hakea ammattiapua. Ensin voit lähteä siitä, että juttelet läheistesi ja ystäviesi kanssa. Jos heitäkin huolestuttaa se, ettet pääse jatkamaan normaalia elämääsi vaan pelko jää liiaksi kytemään niin sitten on oikea aika hakeutua ammattiavun piiriin. Lyhytterapia on yksi oiva keino käsitellä hetkellistä traumatisoitumista. Tärkeintä on puhua asiasta. Hanki tietoa onko lähistölläsi lyhytterapeuttia tai jotain muuta vastaavaa apua. Hae apua ajoissa.
Kommentit
Lähetä kommentti