Ole kiitollinen suljetuista ovista ja karikoista matkallasi. Ne ovat suojelleet sinua poluilta, joita ei ole tarkoitettu sinua varten. Luota, että jotain parempaa on luvassa.
Tällaista oppia voi saada, kun alkaa miettimään omaa elämää, siinä koettuja pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Katkeroituminen ei kannata, se ei edistä omaa jaksamista eikä se kehitä. Olkoonkin se sitten suojakeino tai jonkun mielestä lapsellista ajattelua, on oman mielen suojaamista ajatella pettymyksiä ovina, jotka eivät olleet itseä varten. Liian tasainen matka ei ole kehittävää, karikot tekevät hyvää luonteellemme ja henkiselle kasvulle. Karikoista opitaan ja ammennetaan jatkoon.
Mutta mitä jos tälläkin hetkellä on meneillään jokin pettymys tai karikko? Mistä sitä oppia voi saada, jos harmittaa, ahdistaa ja on surullinen? Pitäisikö vain naiivisti alkaa miettimään jo sitä, mitä tästä oli oppia ja ei tämä ovi ollut minua varten? Mitä jos ei halua luovuttaa ainakaan vielä jonkin unelman suhteen?
Ahdistus on valtavan suuri tunne, joka vain vyöryy lopulta vaikka sitä miten väistelee. Se on verrattavissa pelon tunteeseen, jota tunnetaan ilman todellista vaaran aiheuttajaa. Ahdistuksen aihe voi olla hyvinkin todellinen, mutta siihen ei pystytä vaikuttamaan omalla toiminnalla täysin. Ahdistuessa kroppakin reagoi fyysisesti esimerkiksi jännittymällä ja pään kihelmöinnillä. Ahdistus on henkilökohtaista; toiset ovat sille herkempiä ja ahdistuvat arkisemmista asioista, kun taas toiset eivät koe ahdistumista vaan mahdollisesti jotain muita tunteita, kuten harmitusta ja ärsytystä. Toisen ahdistusta on vaikea arvioida, mutta sitä kannattaa sen sijaan arvostaa ja kunnioittaa. Jokainen itse on oman elämänsä asiantuntija eikä kukaan muu voi määritellä sitä miltä sinusta tuntuu. Normaalia on kokea joskus jonkin verran ahdistusta, mikä saa motivoimaan tarttumaan asioihin ja toisaalta se myös suojaa vaaratekijöiltä. Ahdistus menee haitalliseksi silloin, jos se jatkuu pitkään ja alkaa häiritä omaa elämää. Silloin tulee ymmärtää hakea apua esimerkiksi terveyskeskuksesta.
Mitä keinoja käytät kun ahdistaa? Itselläni on monia suojakeinoja, joihin puran ahdistusta. Yksi on liikunta ja luonto. Liikkuessa endorfiinit virtaa ja liikunnan rankkuuden voi itse määritellä, mitä jaksaa milloinkin tehdä. Luonto on itselle rauhoittava paikka. Saa olla omien ajatusten kanssa tai vain tarkkailla luontoa ja nuuhkia sen raikasta tuoksua. Yksi toimivaksi kokemani keino on myös keskittyä johonkin piipertämiseen, kuten yllä olevan kuvan mukaisiin smoothiekulhon koristeluihin. Myös juttelu toisten ihmisten kanssa auttaa. Tärkeintä on löytää omia keinoja pienenkin ahdistuksen purkamiseen. Tärkeää on myös tiedostaa se, että tästä voi seurata lopulta jotain hyvää.
Kommentit
Lähetä kommentti