Siirry pääsisältöön

Puhu vähemmän, toimi enemmän.


Kun puhut, toistat sitä minkä jo ennestään tiedät. Mutta jos kuuntelet, sinulla on mahdollisuus oppia jotakin uutta. - Dalai Lama

Tämä on hyvä viisaus siitä miten aina asioiden ääneen hokeminen ei ole se tapa, jolla opitaan. Se on enemmänkin todistelua muille ja itselle siitä, että osaat asiasi ja olet oppinut jotain.

Sama pätee niin lasten kasvatuksessa kuten suhteissa muihinkin ihmisiin. Lakkaa hokemasta asioita, miten muiden tulisi toimia. Ole sen sijaan hiljaa ja näytä esimerkilläsi miten toimit. Lasten kasvatuksessa tämän eron huomaa varmasti moni hyvin nopeasti, kun asioiden toistaminen ei kantaudu kuuleviin korviin vaan hiljainen esimerkki voi purra paremmin. Myös parisuhteissa ristiriidat ovat monimutkaisen kommunikointiketjun lopputulosta, jota voi lähteä muuttamaan kumpikin omalla esimerkillään käytännössä. Aikuisten kesken puheella on se merkitys, että toista ei voi pitää ajatusten lukijana vaan omasta käytöksen muuttumisesta on hyvä puhua ääneenkin.

Maailmaan mahtuu paljon puhetta, mutta vähän asiaa. Meitä on toki erilaisia. On niitä, jotka ahdistuvat hiljaisuudesta ja haluavat täyttää sen puheella. Jotkut pitävät omasta äänestään ja puhuvat sen vuoksi. On myös niitä, jotka ovat hiljaisempia tarkkailijoita ja ovat enimmäkseen hiljaa. Jotkut ovat myös sellaisia, että puhuvat vasta kun on asiaa. Puhuminen ja hiljaa oleminen vaihtelevat eri ympäristöissä ja eri ikäisenä.

Puhuminen on useimmiten helpompaa kuin teot. Ota haaste vastaan ja mieti asia, jonka puolesta olet jo puhunut tarpeeksi ja nyt olisi aika kuuntelulle ja uusille teoille. Se vaatii keskittymistä ja tiedostamista asiaan. Uuden oppiminen ei tapahdu aivan itsestään. Kiinnitä huomiota miten voit muuttaa kommunikointia toisen ihmisen kanssa, kun vain harjoittelet ensin muuttamalla omaa käytöstäsi. Seuraa miten toinen siihen reagoi.

Shut up and just do it!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alku.

Ratkaisun askel -blogi lähtee liikkeelle tästä. Ensimmäinen askel. En usko, että kyse on harha-askeleesta, vaikka epävarmalta se tuntuukin. Villasukkia pidetään jalassa, kuten kuvasta näkyy. Onhan sentään #suomenkesä. Miksi olen sitten ottanut tällaisen askeleen? Olen miettinyt pitkään bloggariksi ryhtymistä ja ei siinä muuten pidemmälle edetä, jollei tehdä ratkaisevaa askelta. Työskentelen sosiaalialalla ja opiskelen vielä tulevan syksyn loppuun ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa. Tarkoituksena tässä blogissa on tuottaa ajatuksiani kirjoituksiksi elämästä ja ihmisyydestä, suhteista toisiin ihmisiin, ilmiöistä, yhteiskunnan rakenteista jne. Toivon blogin löytävät sellaiset ihmiset, jotka saavat jotain itselleen kirjoituksistani. Joskus niistä voi herätä ajatus samasta mielipiteestä, uudesta näkökulmasta tai vaikka ärsyyntymisestä. Kaikki se on sallittua. Palautetta otan vastaan mielelläni!

Toimiva parisuhde

Mitä sanoisit asteikolla 1-10 kuinka toimiva on oma parisuhteesi keskimäärin? Oletko siihen tyytyväinen vai haluaisitko sen olevan toimivampi? Mitä asian eteen voisit tehdä? On inhimillistä, että usein nähdään kehittymiskohteita toisessa ihmisessä. Oma toiminta saattaa olla myös kehittämistä vailla, mutta toisen piirteet nähdään pahempina. Koetaan, että itseni on hyväksyttyä toimia näin koska toinenkin on niin hankala. Ristiriitoja tulee pienistä asioista ja välillä suuremmista, toistetaan samaa kaavaa eikä saada enää rakentavaa puheyhteyttä toiseen. Paljon kuulen ja näen sitä, että toinen osapuoli parisuhteesta osoittaa suuttumista tai muutoin mieltään toiselle, vaikka tällä toisella ei olisi asiaan mitään yhteyttä. Tunnistan itsekin sortuneeni tällaiseen käytökseen. Toinen on voinut olla harmissaan esimerkiksi työpäivästä, jostain ihmissuhdekonfliktista, väsymyksestä tai vaikkapa on ihan vain nälissään. Temperamenttisempi osapuoli osoittaa tällaisista asioista yleensä mieltä s

Pienet positiiviset asiat

Tee tästä oma hyvän mielen vuotesi. On yllättävän helppoa vatvoa negatiivisia asioita ja puhua niistä muiden kanssa. Lopulta päädyt pyörimään yhtä negatiivisuuden kehää ja se ahdistaa. Kun yksi on negatiivinen, tarttuu se herkästi muihinkin ympärillä oleviin. Sitä ei välttämättä tunnista itse eikä muut tule siitä sanoneeksi. Jos negatiivisuus otetaan puheeksi yleisellä tasolla, niin sitä voi moni ajatella ettei se tietenkään kosketa itseä. Toisinaan negatiivisuus voi olla realismia, jos asiat eivät ole hyvin. Me myös käsitämme negatiivisuutta eri tavoin. Toiset ovat herkempiä negatiiviselle puheelle, kun taas toisia se ei kuormita. Jotkut näkevät aina huonoissa asioissa sen hyvänkin puolen, mutta toisia jää harmittamaan se negatiivinen osuus. Joskus voi olla negatiivisia asioita ympärillä, joista tulee tietoiseksi puhumalla niistä ja samalla saa myös jaettua omaa taakkaansa. Puhuminen jollekin auttaa peilaamaan negatiivisia asioita suhteessa itseensä ja saamaan niitä oikeisiin m