Elämämme aikana meistä tulee omanlaisiamme. Tietyt piirteet vahvistuvat, ajatuksemme kehittyvät, mielipiteet muuttuvat tiedon lisääntyessä, peilaamme toimintaamme arvoihimme ja kohtaamamme ihmiset muokkaavat meitä. Muut näkevät meidät tietynlaisina ja heidän kommenteistaan tietyt piirteemme vahvistuvat entisestään.
Se mitä muut näkevät meidän toimivan pohjautuu heidän omiin arvoihinsa, kokemuksiinsa, ihmiskäsitykseen ja ymmärrykseen toimintamme tarkoituksesta. Siinä voi olla aika monta eriävää kohtaa itsemme kanssa. Myös yhteiskunnalliset ja kulttuuriset käsitykset vaikuttavat. Tietyt asiat eivät vain ole normaaleja tai hyväksyttäviä. Me tarvitsemme luokittelua, jotta voimme saada apua ja saamme asioille ymmärrystä. Mielenterveysongelmat ovat meidän kulttuurimme luokitelluimpia asioita. Meillä jokaisella on jotain piirrettä mielenterveysongelmista. Meistä jokainen on joskus alakuloinen, jopa masentunut. Diagnosointi vaatii kuitenkin lääkärin tapaamisen, joka antaa sen tautiluokituksiin perustuvin määritelmin. Vaikka olisimmekin masentuneita niin jotkut tilanteet eivät ole sen paljastumista varten. Masennus saattaakin mennä ajan myötä omin keinoin pois, jonka jälkeen pääsemme takaisin normaalien kerhoon. Joskus luokittelu on kuitenkin melko turhaa ja antaa ihmisille vain hankalia stigmoja.
Se miten haluamme muiden ymmärtävän toimintamme on kiinni meistä. Me voimme helposti harhaanjohtaa toimintamme tarkoitusta. Se on helppoa lisäämällä toisenlaisia sanoja siihen yhteyteen kuin olisi tarkoitus. Tätä tekevät jo lapset, kun he haluavat vaikkapa miellyttää aikuista saadakseen jonkin tahtomansa asian läpi. Myös tunnepuolella on merkitystä. Saman asian tekeminen vihaisena ja iloisena antaa eri viestiä muille.
Monet meistä ovat tehneet jossakin vaihetta elämäänsä jossakin porukassa papereille positiivisia asioita toisistaan. Siitä jää mukava muisto itselle ja tulee peilattua minkä kuvan jätti kyseisille ihmisille. Joskus on ollut hämmentävää lukea jonkun ihmisen kommenttia, kun ei ole uskonut antavansa itsestään sellaista kuvaa tai että miten joku näkikin syvemmälle pinnan alle kuin moni muu.
Me annamme ilmitulevien piirteiden määritellä itsemme. Joskus käytämme niitä kilpenä tietyissä tilanteissa. "No kun mä nyt oon tällainen..." Piirteiden taakse suojautuminen ehkäisee meitä kehittymästä. Omien heikkouksien kehittäminen ei ole aina helppoa ja raskaampi työ on helpompaa jättää tekemättä. Joskus piirteitä on pakko kehittää, jotta voi pärjätä tietyssä ympäristössä. Työ voi edellyttää sitä tai ihmisten yhteispaine. Ensikontakti on välillä hyvin raadollista ja se voi määrittää kelpaamisemme.
Meille muodostuu ajanmyötä ihannekuva itsestämme. Toisaalta tiedostamme, ettemme ole saavuttaneet sitä emmekä välttämättä saavuta, mutta toisaalta se saattaa olla meille yhtä mysteeriä. Ihannekuva tulee paljolti meidän omista arvoistamme ja siitä mitä muut meiltä odottavat ja mihin haluamme yhteiskunnassa asettua. Ihannekuva toimii meidän toiminnallemme omatuntona, koska ajaudumme kauemmas siitä mitä haluaisimme olla.
Monesti lapsille on helppoa antaa kehitystehtäviä, esimerkiksi pettymisen sietokyvyn harjoittelua ja kohteliaisuuden opettelua. Samanlaisia kehitystehtäviä tulisi jatkaa aikuisenakin. Emme ole koskaan valmiita ja teemme myös inhimillisiä virheitä. Jossakin tilanteessa saatamme toimia myös itsellemme odottamattomalla tavalla. Omien piirteiden peilaamista ja reflektointia tulisi muistaa sen vuoksi tehdä.
Mitä luulet, että millaisena sinut nähdään ja minkälainen haluaisit olla?
Kommentit
Lähetä kommentti